Toinen RaDai's pentue
BAD
Emänä: MyOnlyOne
Isänä: Reponen SUKUTAULU 17.4.2016 leikkauksella 4u + 1n, joista menehtyi 3u RaDai's BAD Temper *Lili RaDai's BAD judgement *Jack |
|
Bad pentue oli aiheensa mukainen ja huono onninen.. Pentueena täysi painajainen niin tiineysaikana, syntyessä ja syntymän jälkeen.
Tätä pentuetta mietin kauan... mutta koska Röllin tyttären poika Jesse on joussut valjakossani erittäin vahvasti, ja olen myös saanut Rölliä meille kyläilemään ja päässyt ajamaan sillä... Niin päätin toteuttaa tämän, koska Röllissä vaan on sitä jotain... ja olinki aivan innoissani kun Röllin omistaja antoi luvan käyttää Rölliä, ja sen lisäksi sain Röllin vielä juoksemaanki omaan valjakkoon Kuusamo Sprint kisan ajaks, joka vain vahvisti että oikea yhdistelmä on tehty...
Tiineys aika mennyt ihan niin kuin jokainen toivoisi/olettaisi. Kiralla oli erittäin vahvat pahoinvoinnit ja sen paino putosi kahdessa viikossa astuksesta melkein olemattomiin, jolloin Kira joutui painotarkkailuun jottain koirien tiineysmyrkytystä ei tulisi.. Paino lähtikin sitten tasaiseen nousuun, ja Kira piristyi.. Vuorokausi oli 60 ja Kirasta tuli todella levoton, apaattinen ja myös todella väsynyt. Ruoka kuitenkin maistui ja jaksoi liikkua ulkona, ja lähtikin mielellään ulos... Silloin ajattelin että synnytys varmaan vain käynnistymässä, eikä sen kummempaa... Vuorokaudella 52 Kira selkeästi alkoi valmistautumaan synnytykseen, ei halunnut muita koiria lähellä... petasi pentuaista, läähätti, oli levoton, ei syönyt ja ulkonaki käytiin todella kiireellä, koska piti päästä takaisin pentuaitaukseen.. Supistukset olivat voimakkaita ja selkeästi myös kivuliaita... Valvottiin koko yö, ja muutaman kerran ponnistettiinki, ilman tulosta... aamulla rauhottui, söi lähti pienelle lenkille ja ajattelin ettei vielä taida olla aika... No ilta tuli ja sama homma... supistuksia, petaamista ja edelliseen yöhön nähden todella levoton... Koko yö taas valvottiin ja supisteltiin.. ei mitään... Sunnuntai aamuna sitten soitin meidän eläinlääkärille, kun Kiralla oli selkeät supitukset ja ponnistelikin ahkeraan, mutta ei tullut, eikä myöskään vedet olleet menneet...
No ellin kanssa sitten sovittiin että katellaa vielä pari tuntia, jos ei mitään tapahdu niin mennään klinikalle. No vedet menivät noin klo.14, mutta vielä klo.16 ei mitään tullut, vaikka supistuksia oli. ja tässä vaiheessa Kira oli jo fyysisesti erittäin väsynyt, mutta ei vaikuttanut enään kivuliaalta.. ei muuta kuin elille soitto ja klinikalle... Klinikalle päästiin klo.19, ja siellä sitten todettiin että kohdun suu ei ole auki lähes ollenkaan... mutta koska Kira oli supistellut ja ponnistellut jo 2vrk, ja vedet oli menny tunteja sitten päätimme tehdä keisarinleikkauksen...
Pentuja alkoi tulemaan putsattavaksi, ja itsekin olin niin väsynyt etten meinannut alkaa tajuta putsaamaan niitä, onneksi klinikan ihana hoitaja tuli ja auttoi ja Heidikin saapui paikalle... Ensin tuli 3 putsattavaksi... Laikukkaat uros ja nartuu, ja ruskean sävyinen uros.. ja kaikki todella tomeria, ja pirteitä... Siinä vaiheessa oma olo helpottui... hetkeksi.. sitten tuli kiireellä vihertävä, melko kylmä, ja veltto pentu.. hopean harmaa uros.. sitä sitten putsaillessa se virkosi erittäin nopeasti ja helpotus taas valtasi mielen... sitten tuli viimeinen.. hopean harmaa, suoraa huutoa pitävä uros.. Ihana ellimme tuli kuitenki hoitohuoneeseen naama vakavana ja kerkesin jo pelätä pahinta... Kiran vasemman puoleinen kohdunsarvi on riekaleina, kiitos narttupennun joka oli huomattavasti isompi poikiin verrattuna.. ja kohdussa on tulehdus ja pieni repeämä... kysymys kuului... Saako kohdun poistaa? minä siihen suoriltaan vastasin että saa poistaa.. Olin jo ennen tätä astutusta päättänyt että Kiralla tullaan tekemään max 2pentuetta jos edes sitä...
Päästiin kotiin ja Kira alkoi heti hoitamaan ja imettämään pentuja... ja elämä helpottui.. Se söi jo samana yönä ja maitoakin nousi... Pentujen painoki oli noussut seuraava aamuna, ja kaikki olivat virkeitä...
jatkuu....
Tätä pentuetta mietin kauan... mutta koska Röllin tyttären poika Jesse on joussut valjakossani erittäin vahvasti, ja olen myös saanut Rölliä meille kyläilemään ja päässyt ajamaan sillä... Niin päätin toteuttaa tämän, koska Röllissä vaan on sitä jotain... ja olinki aivan innoissani kun Röllin omistaja antoi luvan käyttää Rölliä, ja sen lisäksi sain Röllin vielä juoksemaanki omaan valjakkoon Kuusamo Sprint kisan ajaks, joka vain vahvisti että oikea yhdistelmä on tehty...
Tiineys aika mennyt ihan niin kuin jokainen toivoisi/olettaisi. Kiralla oli erittäin vahvat pahoinvoinnit ja sen paino putosi kahdessa viikossa astuksesta melkein olemattomiin, jolloin Kira joutui painotarkkailuun jottain koirien tiineysmyrkytystä ei tulisi.. Paino lähtikin sitten tasaiseen nousuun, ja Kira piristyi.. Vuorokausi oli 60 ja Kirasta tuli todella levoton, apaattinen ja myös todella väsynyt. Ruoka kuitenkin maistui ja jaksoi liikkua ulkona, ja lähtikin mielellään ulos... Silloin ajattelin että synnytys varmaan vain käynnistymässä, eikä sen kummempaa... Vuorokaudella 52 Kira selkeästi alkoi valmistautumaan synnytykseen, ei halunnut muita koiria lähellä... petasi pentuaista, läähätti, oli levoton, ei syönyt ja ulkonaki käytiin todella kiireellä, koska piti päästä takaisin pentuaitaukseen.. Supistukset olivat voimakkaita ja selkeästi myös kivuliaita... Valvottiin koko yö, ja muutaman kerran ponnistettiinki, ilman tulosta... aamulla rauhottui, söi lähti pienelle lenkille ja ajattelin ettei vielä taida olla aika... No ilta tuli ja sama homma... supistuksia, petaamista ja edelliseen yöhön nähden todella levoton... Koko yö taas valvottiin ja supisteltiin.. ei mitään... Sunnuntai aamuna sitten soitin meidän eläinlääkärille, kun Kiralla oli selkeät supitukset ja ponnistelikin ahkeraan, mutta ei tullut, eikä myöskään vedet olleet menneet...
No ellin kanssa sitten sovittiin että katellaa vielä pari tuntia, jos ei mitään tapahdu niin mennään klinikalle. No vedet menivät noin klo.14, mutta vielä klo.16 ei mitään tullut, vaikka supistuksia oli. ja tässä vaiheessa Kira oli jo fyysisesti erittäin väsynyt, mutta ei vaikuttanut enään kivuliaalta.. ei muuta kuin elille soitto ja klinikalle... Klinikalle päästiin klo.19, ja siellä sitten todettiin että kohdun suu ei ole auki lähes ollenkaan... mutta koska Kira oli supistellut ja ponnistellut jo 2vrk, ja vedet oli menny tunteja sitten päätimme tehdä keisarinleikkauksen...
Pentuja alkoi tulemaan putsattavaksi, ja itsekin olin niin väsynyt etten meinannut alkaa tajuta putsaamaan niitä, onneksi klinikan ihana hoitaja tuli ja auttoi ja Heidikin saapui paikalle... Ensin tuli 3 putsattavaksi... Laikukkaat uros ja nartuu, ja ruskean sävyinen uros.. ja kaikki todella tomeria, ja pirteitä... Siinä vaiheessa oma olo helpottui... hetkeksi.. sitten tuli kiireellä vihertävä, melko kylmä, ja veltto pentu.. hopean harmaa uros.. sitä sitten putsaillessa se virkosi erittäin nopeasti ja helpotus taas valtasi mielen... sitten tuli viimeinen.. hopean harmaa, suoraa huutoa pitävä uros.. Ihana ellimme tuli kuitenki hoitohuoneeseen naama vakavana ja kerkesin jo pelätä pahinta... Kiran vasemman puoleinen kohdunsarvi on riekaleina, kiitos narttupennun joka oli huomattavasti isompi poikiin verrattuna.. ja kohdussa on tulehdus ja pieni repeämä... kysymys kuului... Saako kohdun poistaa? minä siihen suoriltaan vastasin että saa poistaa.. Olin jo ennen tätä astutusta päättänyt että Kiralla tullaan tekemään max 2pentuetta jos edes sitä...
Päästiin kotiin ja Kira alkoi heti hoitamaan ja imettämään pentuja... ja elämä helpottui.. Se söi jo samana yönä ja maitoakin nousi... Pentujen painoki oli noussut seuraava aamuna, ja kaikki olivat virkeitä...
jatkuu....