No nyt sitten kesän viimeisiksi näyttelyiksi tuli Luumäen ryhmänäyttely, johon on ilmoitettu kaikki 3 siperialaista Daiki, Kira ja Tara. Ja Taralle se on ensimmäinen näyttely, ja toivotaan että tytteli ei jännitä turhia, vaan että päivästä tulee aurinkoinen ja positiivinen kokemus. Eikä niistä hyvistä tuloksista haittaakaan ole. :) Sitten SHS:n Erikoisnäyttelyyn on ilmoitettu Daiki ja Tara. Daikille tuskin näyttelymenestystä sieltä tulee, mutta enempi Taralle matkakaveriksi se on sinne ilmoitettu. Juu oishan sen voinu ihan muuten vain ottaa matkaa turistiksi, mutta ajattelin että ilmoitan kehään, kun sinne asti lähdetään... Sitten alkaakin valjakointi, eikä näyttelyille ole aikaa/kiinnostusta. Seuraavat näytelmät ovatkin sitten perinteisesti joulukuussa Messukeskuksessa, joihin perinteisessti on pakko lähteä. Syksyn aikana olisi tarkoitus käyttää tytöt silmätarkeissa ja sitten vuoden päästä lonkkakuvissa. Ja tottakai toiveena ja oletuksena olisi ne terveet silmät. :) Mutta jos ei, niin elämä jatkuu hieman erilaisilla suunnitelmilla..
No tuossa tulikin sitten suunnitelmia oikeean urakalla, ja nyt sitten Diegosta ja Diegon ''henkisestä taistelusta''...
Diegon laumassa oleminen on nyt tällä hetkellä ''hiuskarvan'' varassa. Enkä siitä mitenkään haluaisi luopua, mutta koska koiria on enemmän minun täytyy miettiä asia myös muiden kannalta... Diego kyllä toimii TOKO- ja agikentällä, metsässä, pelolla, ja valjaissa yksin vetäessä. Ei mitään ongelmaa, mutta sitten kun muu lauma eritoten Daiki on paikalla, niin Diego vajoaa sellaiseen transsiin ja on siinä vaiheessa todella hyökkäys-/puruvalmiudessa. Puree kaikkea mikä tulee tarpeeksi lähelle, jopa ihmisiä. Diegolla on jotenkin tuolla takaraivoissa sellainen pieni ''lamppu'' minkä syttyessä se vaikuttaa todella agressiiviselta, eikä siinä tilanteessa auta puhua/komentaa. Diego kuulee kyllä kun sitä esim. kieltää, mutta se ei vain pysty rauhottumaan/pääse siitä mielentilasta pois. Moni ihminen on minulle ehdottanut, että ''otat sitä vain nätisti kaulapannasta kiinni ja ns.väkisin viet sen pois tilanteesta'' ihan mielelläni tekisin niin, mutta se EI ole mahdollista, koska jos minä tai ihan kuka vaan ojentaa kätensä pantaa kohden siinä tilanteessa voi olla aivan 100% varma että sen jälkeen kädessä roikkuu karjis koko voimillaan, eikä kovin herkästi päästä irti. Diegosta näkee että se haluasi lopettaa, mutta se ei tiedä miten, ja vaikka minä annan siihen valmiudet ja tarpeet, nii se ei siltikään voi lopettaa rähinää, ehkä Diego on vain niin epävarma, eikä vielä luota siihen että MINÄ hoidan tilanteen kuin tilanteen. Nyt meillä vain alkaa olemaan kaikki keinot käytettynä, eikä tilanne ole helpottunut. Diego on aivan mahtava koira, todella kontaktin haluinen ja haluaa toimia ihmisen kanssa, niin kuin ihminen haluaa. Sillä on vahva luonne, josta löytyy draivia niin TOKO:n, Agiin, jälkeen ja varmasti myös paimennukseen, kuten myös kaikkiin lajeihin joihin koiran fyysinen kunto kestää. Jos meillä ei olisi huskyja, niin Diegon kanssa ei olisi mitään ongelmaa. Diego ei vain sovellu elämään laumassa, vaan on yhden perheen/ihmisen aktiivinen harrastuskaveri... Saa nähdä mitä syksy tuo tullessaan....!!!! Nyt olisi kultaiset neuvot tarpeen enemmän kuin pitkiin aikoihin. ....
No tällä kertaa tuli näin sekava postaus, ehkä ens kerralla se on selkeämpi, kun tulee loma kuulumisia ja kuvia pohjoisesta.