Sitä aina toivoo että kaikki kotoa lähtevät pennut saisivat heti ne pysyvät rakastavat kodit, mutta aina ei käy niin. Omistajilla saattaa tulla jotain jonka vuoksi he eivätkään pysty sitoutumaan pentuun. Ja juurikin sellaisen syyn vuoksi Nuotti etsii kotia. Onneksi he olivat ottaneet yhteyttä Santtuun ja pentu palautui takaisin synnyin kotiinsa eikä lähtenyt kiertoon. Varmasti jokaisella kasvattajalla/koiran myyjällä on pieni pelko alkuun että olikos tämä koti nyt oikeasti se oikea. Aina on pieni piru takaraivossa joka maalailee niitä kauhukuvia kun pentu luovutetaan. Itsekkin olen valitettavasti joutunut palauttamaan yhden koiran kasvattajalle ja vaikka kuinka pahalta se tuntui niin tiedän nyt että olen tehnyt koiraa ja kasvattajaa kohtaan oikein. Vaikkakin siitä on jo melkein kaksi vuotta niin vieläkin ikävöin kyseistä koiraa, ja harmittelen että se ei vain sopeutunut meille kaupunkiin ja pieneen laumaan, mutta tiedän myös sen että koira on onnellinen ja voi hyvin. Ja vaikkakin jouduin koiran ''palauttamaan'' kasvattajalle niin sain silti tästä kasvattajasta itselleni vakaan avun ja tuen rekiharrastajana. Vaikka itse en ole Nuotille etsimässä uutta kotia, niin vatsaa kouraisee aina kun edes mietin asiaa. Ja voin vain kuvitella millaisen stressin ja jännityksen tämä on luonut Santulle. Ja varmasti myös pienen pelon siitä että tulevan kodin täytyy olla se lopullinen. Ja toivonkin parasta! Itse odotan kauhulla omaa koettelemusta kun mahdoille kasvateille täytyisi kodin löytää ja valita se täysin oikea perhe oikealle yksilölle.
Daikin ja Aman pennut ovat jo todella isoja pikku riiviöitä ja tällä hetkellä näyttää hyvältä vaikka itse henkilökohtaisesti en löytänyt yhdistelmästä mitään hyvää koirien isojen suku ja rakenne erojen vuoksi. Ei vanhemmissa itsessään mitään vikaa ja molemmat ovat aivan mahtavia yksilöitä, mutta yhdessä... ... Nyt kun pentujen syntymästä on mennyt aikaa ja on kuullut kuulumisia ja nähnyt kuvia, niin on alkanut tuntumaan että ehkäpä näistä pennuista kasvaakin aivan oikeita rekikoiria niin luonteellisesti kuin rakenteellisestikin. Kuvassa takana Nuotti tyttö ja edessä veli Nuutti. ja kuinka ne ovatkaan muuttuneet parempaan sen pörröisen ja pehmoisen pentuiän jälkeen. :) Tällä hetkellä Nuotti neiti etsii uutta, ja aktiivista kotia!
Sitä aina toivoo että kaikki kotoa lähtevät pennut saisivat heti ne pysyvät rakastavat kodit, mutta aina ei käy niin. Omistajilla saattaa tulla jotain jonka vuoksi he eivätkään pysty sitoutumaan pentuun. Ja juurikin sellaisen syyn vuoksi Nuotti etsii kotia. Onneksi he olivat ottaneet yhteyttä Santtuun ja pentu palautui takaisin synnyin kotiinsa eikä lähtenyt kiertoon. Varmasti jokaisella kasvattajalla/koiran myyjällä on pieni pelko alkuun että olikos tämä koti nyt oikeasti se oikea. Aina on pieni piru takaraivossa joka maalailee niitä kauhukuvia kun pentu luovutetaan. Itsekkin olen valitettavasti joutunut palauttamaan yhden koiran kasvattajalle ja vaikka kuinka pahalta se tuntui niin tiedän nyt että olen tehnyt koiraa ja kasvattajaa kohtaan oikein. Vaikkakin siitä on jo melkein kaksi vuotta niin vieläkin ikävöin kyseistä koiraa, ja harmittelen että se ei vain sopeutunut meille kaupunkiin ja pieneen laumaan, mutta tiedän myös sen että koira on onnellinen ja voi hyvin. Ja vaikkakin jouduin koiran ''palauttamaan'' kasvattajalle niin sain silti tästä kasvattajasta itselleni vakaan avun ja tuen rekiharrastajana. Vaikka itse en ole Nuotille etsimässä uutta kotia, niin vatsaa kouraisee aina kun edes mietin asiaa. Ja voin vain kuvitella millaisen stressin ja jännityksen tämä on luonut Santulle. Ja varmasti myös pienen pelon siitä että tulevan kodin täytyy olla se lopullinen. Ja toivonkin parasta! Itse odotan kauhulla omaa koettelemusta kun mahdoille kasvateille täytyisi kodin löytää ja valita se täysin oikea perhe oikealle yksilölle.
0 Comments
Leave a Reply. |
Viimeksi kirjoitettu
January 2020
|