Ja siis tämä syksy. Mikä ihme ihmisiä alkaa vaivaamaan näin syksyisin. Naama on kuin norsun **** ja hymy on jossain täysin hukassa, samoin myös kaikki käytöstavat esim. vanhuksille oven pitäminen. Mistä tämä johtuu? Syksyhän on näihin aikaa kaunis. toisin kuin kuukauden päästä, jolloin on todennäköisesti vain märkää, kylmää ja hämärää koko ajan... mutta ihmiset voisivat hetkeksi pysähtyä ''haistelemaan'' syksyn viileitä tuulia ja ihailemaan kaikkia värejä mitä luonto tuo esille syksyn saavuttua. Punaiset, oranssit ja keltaiset vaahteranlehdet ovat kaunis näky, kuin myös punaiseen pukeutuneet pihlajat, kauniine marjoineen... Syksyyn kuuluvat värit, viileä tuuli ja kynttilät. Toivottavasti jokainen löytää tästä syksystä jotain nauttimisen arvoista. ja tietenkin toivotaan kuivaa syksyä, jotta treenaaminen olisi aivan mahtavaa. |
Syksyn on jo edennyt pitkälle, vettä on satanut enemmän kuin tarpeeksi, ja puut ovat saaneet kauniin keltaisen-oranssin ja punaiset sävyt. Itseäni tietenkin näin kesäihmisenä riepoo tälläinen ilma kun on kylmää, märkää ja pimeää, mutta koirat kyllä nauttivat kun ovat ilman viilenneet ja on päässyt treenailemaankin. Harmillisesti meillä on käynyt kyläilemässä joku sitkeämmän puoleinen flunssa, joten treenaaminen on jäänyt mun puolesta aika vähällä. mutta ehkäpä se tästä taas lähtee käyntiin kunhan paranee ensin kunnolla. Hienosti on Kira kehittynyt pienessä ajassa nyt mennään jo sellaista 6km ilman pienimpiäkään hyytymisen merkkejä yksin ja mäkistä treenireittiä. Ainut missä täytyy vielä Kiran kanssa olla todella varoivainen ja useinmiten sen vuoksi myös pakko pysähtyä on ohi menevät autot. Se jostain syystä ei vain meinaa väistää niitä.. Mutta opettamalla sekin alkaa kyllä sujumaan. Daiki jaksaa mennä sitten hieman heikommin treenimäärän nähden, vaikka hienolla asenteella poika vetää n.4-5km. mutta jostain syystä sen jälkeen sillä loppuu mielenkiinto varsinkin jos ei ole kaveria vetämässä. mutta eiköhän sekin siitä kunhan saa tuon Kiran varmistettua, niin uskaltaa jälleen laittaa se yhdessä vetämään.. Daikille kun saisi vielä tuonne kovaan kalloon ''taottua'' että silloin kun treenataan silloin vain treenaataan. Lammashaka kun ohitetaan niin melkeimpä poikkeuksetta saa pelätä reissua ojan pohjalle herran kanssa. mutta treenataan ja kehitytään. Tavoitteena tälle kaudelle olisi noin. 15-20km ilman hyytymistä ja niin että koirat eivät ole ihan loppu treenien jälkeen. Ehkä tavoite on korkea, mutta eikös korkealle kannata aina tähdätä. Ehkäpä sitten ensi vuonna olisi niiden virallisten tulosten vuoro.
0 Comments
Leave a Reply. |
Viimeksi kirjoitettu
January 2020
|